Valikko

Asiaa. Suomeksi.

Sukupolvenvaihdos on valmisteltava huolella – järjestelyn on syytä olla myös yhtiölainsäädännön mukainen

Suomalaisista yrityksistä lukumääräisesti merkittävä osa on perheyrityksiä. Niiden elinkaaressa kriittisen vaiheen muodostaa omistuksen siirtyminen toimintaa harjoittavan yrittäjän jälkeen seuraavalle sukupolvelle.

Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenistölleen marraskuussa 2014 tekemän kyselyn mukaan omistajan- tai sukupolvenvaihdos oli tuolloin ajankohtainen peräti 15 000 yrityksessä. Liiton jäsenistä yli 90 % on pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Yleisesti selvänä pidetään, että suunnitellulla sukupolvenvaihdoksella on paremmat mahdollisuudet onnistua kuin suunnittelemattomalla. Verolainsäädäntöön sisältyvien huojennussäännösten piirissä omistuksen vaihtumiseen muuten liittyvät veroseuraamukset voidaan pitää vähäisinä. Toisaalta suunnittelukaan ei kaikissa tapauksissa tuota toivottua tulosta. Oikeuskäytännön perusteella voidaan tehdä se yleinen havainto, että esimerkiksi yhtiölainsäädännön kanssa ristiriitainen ”ylisuunnittelu” ei välttämättä johda toivottuun lopputulokseen. Seuraavassa esitetään kaksi esimerkkiä osakeyhtiölain vastaisesta tai vähintään sen kannalta ongelmallisesta sukupolvenvaihdosjärjestelystä, jonka kohdalla perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennusta ei ole voitu soveltaa.

Esimerkki yhtiöoikeuden unohtamisesta 1: alaikäinen toiminnan jatkaja

Osakeyhtiömuotoisen yrityksen siirtyessä lahjana tai perintönä voi ongelmana olla se, että perintö- ja lahjaverolain mukainen sukupolvenvaihdoshuojennus ei tule kysymykseen, jos osakkeet lahjana tai perintönä saava on alaikäinen.

Oikeuskäytännössä asia tuli ensin esille lahjoituksen osalta. Kysymyksessä olevassa tapauksessa (KHO 2011:1) osakeyhtiön osakkeet olisi luovutettu alaikäiselle, jolle oli määrätty maistraatin päätöksellä edunvalvojan sijainen, joka olisi toiminut yhtiön hallituksessa alaikäisen täysi-ikäiseksi tuloon saakka. Alaikäinen osakkeensaaja olisi täysi-ikäiseksi tultuaan valittu yhtiön hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Kun osakeyhtiölain mukaan vajaavaltainen ei voi toimia hallituksen jäsenenä, eikä yhtiön hallituksen jäsenenä voi toimia jonkun osakkeenomistajan lukuun, ei kysymys ollut tilanteesta, jossa lahjansaaja jatkaa yritystoimintaa lahjaksi saamillaan varoilla. Perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennuksen edellytykset eivät näin täyttyneet. Sama periaatteen on sittemmin katsottu soveltuvan tilanteisiin, joissa osakkeet siirtyvät perintönä (KHO 2015:116).

Yhtiöoikeuden näkökulmasta ratkaisut ovat loogisia. Se, että alaikäistä ei voida valita osakeyhtiön hallitukseen, on osakeyhtiölain valossa täysin yksiselitteistä.

Tosiasiassa tilanne ei sukupolvenvaihdostenkaan kannalta ole erityisen ongelmallinen, jos kysymys on osakkeiden lahjoituksesta. Osakkeiden lahjoittaja voi yleensä suunnitella lahjoituksen ajankohdan siten, että saaja on täysi-ikäinen ja voi jatkaa yritystoimintaa esimerkiksi yhtiön hallituksen jäsenenä tai toimitusjohtajana.

Sen sijaan suunnittelemattomien, yrittäjän kuolemantapauksen johdosta osakkeiden siirtymistä perintönä merkitsevien tilanteiden osalta asia voi olla ongelmallinen. Kuolemantapaus voi sattua, kun aiottu jatkaja on vielä alaikäinen. Nykyisen lainsäädännön puitteissa tämä voi johtaa siihen, että toiminnan jatkaminen ei ole mahdollista. Jos mahdollista, on toiminnan jatkaja tältä kannalta suositeltavaa valita siten, että hän on ”valmiiksi” täysi-ikäinen, ja esimerkiksi testamentilla varmistaa osakkeiden siirtyminen perintönä juuri hänelle. Jos taas toimintaa ovat harjoittaneet puolisot yhdessä, voi toisen kuolemantapauksen sattuessa olla tarkoituksenmukaista, että osakkeet voisivat siirtyä eloon jäävälle toimintaa edelleen jatkavalle puolisolle avio-oikeuden nojalla. Avio-oikeuteen perustuva tasinkosaanto on verovapaa.

Esimerkki yhtiöoikeuden unohtamisesta 2: äänioikeuden pidättäminen

Toinen esimerkki yhtiöoikeuden kanssa ristiriitaisesta järjestelystä on osakkeiden lahjoittaminen toiminnan jatkajalle siten, että lahjoittaja pidättää itsellään osakkeiden tuottaman äänioikeuden. Tällaisesta järjestelystä annetun ratkaisun (KHO 2015:154) mukaan lahjansaajan ei äänioikeuden pidättämisestä johtuen olisi katsottu jatkavan yritystoimintaa perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevassa säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Sukupolvenvaihdoksen edellytykset eivät siis tällaisessa järjestelyssä täyttyisi.

Ajatus siitä, että äänioikeus voitaisiin pidättää lahjanantajalla, vaikka osakkeet lahjoitettaisiin, on osakeyhtiöoikeudessa vallitsevana – ei tosin kritiikittä – pidetyn osakkeen jakamattomuuden periaatteen vastainen. Äänioikeutta ei ole katsottu voitavan erottaa itse osakkeesta. Tästä näkökulmasta on äsken mainittu ratkaisu jälleen looginen, vaikkei siinä järjestelyn yhtiöoikeudelliseen ongelmallisuuteen viitatakaan.

Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä on usein tärkeää, että toiminnasta vetäytyvä yrittäjä säilyttää määräysvaltaa yhtiössä vielä sinä aikana, kun toiminnan jatkaja ”ajetaan sisään”. Sen sijaan, että tämä yritettäisiin toteuttaa äänioikeus pidättämällä, tarjoaa osakeyhtiölaki keinoja määräysvallan jakamiseen osakeomistuksesta poikkeavalla tavalla. Osakkeet voidaan yhtiöjärjestyksessä jakaa erilaisen äänioikeuden tuottaviin lajeihin. Esimerkiksi juuri sukupolvenvaihdostilanteiden yhteydessä voidaan erilaiset oikeudet tuottavien osakkeiden antamiseen halutulle taholle käyttää suunnattua maksutonta osakeantia. Vaikka verolainsäädännössä ei hyväksytä kaikkia menettelyjä, jotka yhtiölainsäädäntö sallii, voitaneen osakeyhtiölain mukaiset menettelyt useimmissa tapauksissa sovittaa paremmin yhteen sukupolvenvaihdosta koskevan verosääntelyn kanssa kuin nyt esillä ollut äänioikeuden pidättäminen. On myös muistettava, että keskinäisessä suhteessaan osakkeenomistajat voivat osakassopimuksella määritellä sen, miten he oikeuksiaan yhtiössä käyttävät.