Valikko

Perhe ja perintö

Avioliitto ja parisuhde

Avopuolisoiden väliset sopimukset

Avoeron varalta tehtävät sopimukset

Avoliitto mielletään yleensä parisuhteen muodoksi, johon ei liity samanlaista sitovuutta ja taloudellisen aseman muutosta kuin avioliittoon. Vaikka tämä on usein puolisoiden tavoitteiden mukainen asetelma, se saattaa joissain tilanteissa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen avoliiton päättyessä. Avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain eli ns. avoliittolain tavoitteena on ehkäistä tällaisten tilanteiden syntymistä ja antaa avopuolisoille suojaa erotilanteessa. Avoliitto ei kuitenkaan avoliittolaista huolimatta edelleenkään rinnastu juridisilta vaikutuksiltaan avioliittoon.

Avoliittolaki: 5 vuotta avoliitossa tai yhteinen lapsi

Avoliittolakia sovelletaan avopuolisoihin, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta sekä sellaisiin avopuolisoihin, joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Näin ollen laki tulee sovellettavaksi avoliiton kestosta riippumatta, mikäli avopuolisoille syntyy yhteinen lapsi. Lakia ei kuitenkaan sovelleta avoliittoon, mikäli toinen tai molemmat puolisoista ovat avioliitossa toisen henkilön kanssa.

Avopuolisoiden omistussuhteet avoliiton aikana

Avoliittolaki ei ole muuttanut sitä lähtökohtaa, jonka mukaan avoliitossa kumpikin puoliso omistaa oman omaisuutensa, vastaa omista veloistaan ja on vapaa tekemään erilaisia varallisuuttaan koskevia sopimuksia paitsi muiden, myös oman avopuolisonsa kanssa. Pääsääntönä on ns. nimiperiaate, jonka mukaan omaisuus kuuluu sille henkilölle, jonka nimiin se on kirjattu.

Rekisteröitävän omaisuuden (esim. asunnot, kiinteistöt ja ajoneuvot) kohdalla omistajan määrittäminen on lähtökohtaisesti selkeää. Muun omaisuuden osalta omistajan määrittäminen voi olla hankalampaa. Mikäli omistussuhteet eivät ole selvät, sovellettavaksi voi tulla olettama yhteisomistuksesta.

Sopimukset avopuolisoiden välillä

Avoliittolaki ei vaikuta avopuolisoiden vapauteen tehdä keskenään erilaisia sopimuksia. Koska eron sattuessa suuri osa erimielisyyksistä liittyy omaisuuden omistussuhteisiin, avopuolisoiden olisi hyvä jo etukäteen selkiyttää taloudellisia suhteitaan keskinäisillä sopimuksilla. Puolisot voivat tehdä sopimuksen etukäteen paitsi omistuksistaan myös siitä, miten he toivovat omaisuuden erottelun tehtävän eron sattuessa.

Puolisot voivat myös etukäteen sopia siitä, ettei avoliittolaki tule sovellettavaksi heidän välillään. Tällä sopimuksella voidaan sulkea pois avoliittolain puolisoille antamat oikeudet lukuun ottamatta oikeutta vaatia omaisuuden erottelua ja oikeutta hakea pesänjakajaa suorittamaan omaisuuden erottelu. Nämä oikeudet avopuolisoilla on siis aina, mikäli lain soveltamisedellytykset heidän kohdallaan muuten täyttyvät.

Mikäli puolisot ovat tehneet sopimuksen, jonka mukaan avoliittolakia ei sovelleta heidän välillään, puolisolla ei ole esimerkiksi oikeutta vaatia hyvitystä yhteistalouden hyväksi tekemästään panoksesta (ks. myöhempänä). Toisaalta mikäli toinen puolisoista on esimerkiksi rahoittanut toisen puolison tekemää hankintaa tai antanut työpanoksen, joka koituu vain toisen puolison hyväksi, tästä panoksesta puolisolle erotilanteessa maksettavasta hyvityksestä on hyvä sopia jo etukäteen.

Omaisuuden erottelu avoerotilanteessa

Avoliitto voi päättyä avioliiton solmimiseen, avoeroon tai avopuolison kuolemaan. Laki yhteistalouden purkamisesta tulee sovellettavaksi avoliiton päättymissyystä riippumatta. Avoliittolain tarkoituksena on luoda lailliset puitteet omaisuuden erottelulle erityisesti tilanteissa, joissa puolisot eivät ole asioista yksimielisiä. Lähtökohtana on, että puolisot voivat hoitaa yhteistalouden purkamisen haluamallaan tavalla ja vapaamuotoisesti. Omaisuuden erottelu voidaan tehdä sopimuserotteluna laatimalla omaisuuden erottelukirja, jonka kumpikin puoliso allekirjoittaa ja joka kahden esteettömän todistajan on todistettava.

Mikäli puolisot eivät pääse sopimukseen omaisuuden erottelusta, kummallakin on itsenäinen oikeus hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä toimittamaan omaisuuden erottelu. Tämä oikeus on myös kuolleen avopuolison perillisillä.

Oikeus hyvitykseen

Avoliittolain mukanaan tuoma merkittävä muutos liittyy avopuolisoiden oikeuteen hakea hyvitystä yhteistalouden hyväksi antamastaan panoksesta. Hyvityksen edellytyksiin kuuluu se, että toinen puoliso on auttanut omalla panoksellaan toista puolisoa kartuttamaan tai säilyttämään omaisuuttaan siten, että yhteistalouden purkaminen tätä panosta huomioimatta johtaisi perusteettoman edun saamiseen panoksen antaneen puolison kustannuksella. Annettu panos voi olla esimerkiksi kotona tehtyä tai toisen omistamaan omaisuuteen kohdistuvaa työtä tai siihen sijoitettuja varoja.

Hyvityksestä voidaan sopia puolisoiden kesken jo avoliiton aikana, osana sopimuserottelua tai hyvitysvaatimus voidaan esittää pesänjakajalle, joka on määrätty toimittaman omaisuuden erottelu. Jos pesänjakajaa ei ole haettu, hyvitysvaatimus voidaan esittää käräjäoikeudessa.

Hyvityksen vaatimiselle on asetettu laissa määräaika: hyvitystä on vaadittava omaisuuden erottelussa tai viimeistään kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta. Mikäli puolisoiden välillä ei ole tehty omaisuuden erottelua, hyvitysvaatimusta ei voi enää esittää, kun avoliiton päättymisestä puolison kuolemaan tai pysyvään erilleen muuttoon on kulunut yli kolme vuotta.

Sopimukset tuntiveloituksella alkaen 220 euroa, ks. koko hinnastomme

Ottakaa yhteyttä ja varatkaa aika tapaamista varten.